Niin siinä sitten kävi, että asunto hiljeni ja pennut muuttivat viikonlopun aikana uusiin koteihin. Lauantaina saimme kolmen pennun hakijan lisäksi kylään myös Kallen, joka hukutti Iran korvasuudelmiin. Sillä oli ilmeisesti ollut ikävä. Ira olikin tehnyt Kallen poissaollessa mahtiteon ja oli kasvattanut Kallen viisi reipasta russelinpentua 8 viikon ikäisiksi. Kyllä siitä sietääkin saada jo vähän lämpöä ja läheisyyttä. =) Käymässä siis myös Kallen omistaja Kirsi ja Iran kasvattaja Leena (kts varpaat. Kuvassa myös Eevin uuden omistajan varpaat) Lauantaina lähtivät uusiin koteihinsa myös Juti, jota kotona odotti jo Iran pari vuotias velipuoli, ja Oona.
.jpg)
Iltasella, kun kotiutuvien kolmen pennun kauppakirjat ja hoito-ohjeet oli hössötetty pois alta ja ensimmäiset pennut olivat lähteneet kohti uusia seikkailuja, lähdimme Iidan ja Iran kanssa iltalenkille läheiseen metsikköön. Ilta-aurinko oli ihana ja nautimme siitä täysin siemauksin juoksennellen käpyjen perässä. Iida seurasi nätisti Iraa, eikä olisi millään malttanut istua minun sylissä, kun säästelin sen voimia parhaimmille juoksupaikoille. "Äiti menee tuolla, päästä nyt, minä haluan mennä"

"
Aamulla teimme vaihdon ja mukaan lähti Nemo-pentu. Nemo ei oikein osannut päättää, että juostako vaiko istua sylissä, niinpä se päätti itkeä kumminkin päin. Kai se oli vähän hämillään, kun oli ihan uusi tilanne ja äiti meni niin kovaa edellä. Oli meillä itkuttomiakin hetkiä siellä. Tässä vähän kuvatunnelmia. Kokonaisuudessaan pyrin kantamaan pentua puolet matkasta. Mielestäni Nemo väsähtikin vähän nopeammin kuin siskonsa, mutta onhan sillä toki lyhyemmät jalatkin.
Iran mallia juoksemiselle
Äiti ja poika -potretti
Tässä Iida vielä pari tuntia ennen lähtöään. Se oli viimeinen pentu, joka haettiin sunnuntai-iltana. Tässä hieman huolestunut ilme, että mihinköhän ne mun kaikki sisarukset yhtäkkiä katosi?
Tässä vielä videolla ihastuttava äidin ja tyttären yhteinen hetki viimeiseltä päivältä. Siitä tuli vähän pitkä ja ehkä vähän pitkäveteinenkin. Iida on mielestäni ollut koko ajan se Iran suosikki-pentu. Se, joka herätettiin syömään vähän muita enemmän silloin kun muut jo nukkuivat. Se, jonka kassa emä paini ja kähjäsi eniten.
Kun kaikki pennut olivat lähteneet Ira seuraili minun siivoamisiani tunnin verran miettien samalla, että mitähän sen nyt pitäisi tehdä. Sitten se päätti mennä nukkumaan. Illalla se oli taas vähän pihalla, eikä meinannut saada unta. Se vain vaihtoi paikkaa, eikä painanut päätään tyynyyn niinkuin normaalisti. Lopulta kuiskasin sille, että "nukutaan vaan, kyllä minunkin on pentuja ikävä". Ja se huokasi ja ryömi mun peiton alle nukkumaan.
Pentujen ensimmäiset matkat ja yöt uusissa kodeissa oli mennyt kaiken kaikkiaan hyvin. Osa oli ollut aavistuksen levottomia yöllä kolmen maissa, vähäistä itkemistä ja kulkemista. Pissalla/kakalla käynti oli sitten rauhoittanut niitä. Pari pentua oli nukkunut itkemättä koko yön ihan hiljaa tyytyväisinä ja herännyt vasta seitsemältä aamulla.
Oli ilo löytää viisi aivan mahtavaa perhettä pennuille kodeiksi. Uskon, että pennut saavat hyvät koiramaiset olot joka kodissa ja tulevat onnellisiksi pikku-russeleiksi. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, minkälaisia aikuisia niistä kasvaa ja mitä elämä tuo tullessaan niille.
100 %
Itse olen vähän haikein fiiliksin, kun koti on niin hiljainen ja rauhallinen pentujen lähdön jälkeen. Ei enää pienten tassujen rapsetta lattiaa vasten, ei pissojen ja kakkojen siivoilua, kukaan ei kaiva koloja mun nurmikkoon eikä pure mun sormia ja varpaita, enkä kohtaa viittä iloisesti heiluvaa häntää aamulla ensimmäisenä.
Toisaalta olen helpottunut, sillä viiden pienen pennun hoito on melkoinen urakka yhdelle ihmiselle, varsinkin jos sen ottaa yhtä vakavasti kuin minä sen otin. Aika mukavaa päästä kesäloman jälkeen taas töihin lepäämään... Eivät ne siellä kennelliiton kasvattajakurssilla kovin väärässä olleet, kun totesivat heti alkuun, että koiranpentujen kasvattaminen on hullujen hommaa, ei siihen kannata ryhtyä.
Mutta sitten on niitä ihania lämpimiä muistoja pennuista. Esimerkiksi se, kun Juti puri mun kynsilakkaan sydämen muotoisen reiän <3
Ja sitten olen taas tyytyväinen, että ryhdyin hommaan.
Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.