Viimeinen viikkoni pentujen kanssa vierähti nopeasti, kun siskoni oli auttelemassa pentu-hoidossa. Kahdestaan neljällä kädellä uskaltauduimme vähän kauemmas kotoa, kuin mitä olen itse viitsinyt lähteä. Ensimmäisenä päivänä kävimme toisen tallireissun samassa paikassa kuin viimeksi. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt viikko ja pennut olivat rohkaistuneet hirmuisesti siinä ajassa. Pääsimme taas nuuhkimaan hevosia lähietäisyydeltä ja tällä kertaa pennut pääsivät tallin lattiaakin nuuhkimaan, kun hevoset olivat kauempana. Oli se kyllä ihmeellistä, kun se oli paljon pehmeämpää kuin nurmikko. =)
Tässä vielä iltakävely hieman ennen pimenemistä kuuden koiran voimin. Juoksimme jopa sadan metrin päähän kotoa läheiselle hiekkakentälle. "Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Kaikki tallella." Irakin innostui ottamaan spurttia pentujen ympärillä.
Yhteisposeeraus. Minä siis poseeraan ja kaikki muut keskittyy johonkin tärkeämpään.
Eevi-neidin kanssa samassa potretissa.
Meno on ollut viimeisellä viikolla välillä hurjaa, kun pennut kokeilee taistelu-taitojaan.
"Tää on niin tätä. Joka aamu ylös kello kuus....."
Nemo ja jarpaat. "Mitä?"
Päivänokoset terassilla.
Peilikuutioiden ihmettelyä. Kuvassa Oona, Eevi ja Iida.
Eevi kiipesi korkealle.
"Minäkin tahdon päälle" murehtii Juti.
Pentumuodostelma
Kuumina päivinä pitää juoda, Niina käskee. Välillä on kuitenkin kivempaa tarttua juoma-astian reunasta kiinni ja kaataa vesi terassin lautojen väliin Iidan tapaan.
"Mitä?" Oona kysyy.
Keskiviikkona otettiin vähän lämpimän päivän kunniaksi vesileikkejä pihalla. Kuka uskaltaa ottaa kävyn pois altaasta, vaikka nenä kastuu? Ainakin Eevi, Iida, Juti ja Ira. Kuvassa pennun itsetunnonkohotusta. "No jos minä sitten vähän, vaikken minä ihan uskaltaisi."
Tassuthan meni niissä leikeissä ihan kuraisiksi.
Tänään käytiin vielä Oonan ja Eevin kanssa Kangasalan keskustassa ihmettelemässä kaupunkiääniä. Nähtiin autoja, busseja, jäätelökioski ja varpusia. Bussit oli pelottavia, varsinkin liikkuessaan, mutta hyppäsimme kuitenkin paluumatkalla itsekin kyytiin pariksi minuutiksi. Vähän itketti, muttei se sitten sattunutkaan. Päästiin ehjänä takaisin kotiin. Uni maistui sen reissun jälkeen.
Olen tässä parina päivänä valmistellut pentukansion ja kauppakirjat valmiiksi. Voi surkeutta, kun mun pitää erota mun pienistä kullannupuista. Kaikille on tällä tietoa tiedossa koti. Kolme lähtee lauantaina: Juti ja Oona jäävät lähimmäksi Pirkanmaalle, Eevi lähtee Helsinkiin. Sunnuntaina lähtee loput kaksi. Iida Helsinkiin ja Nemo Jyväskylään.
Huomasin iltasella senkin, että kennelnimeni oli maksua vaille hyväksytty. Kuusi kuukautta sen hakemiseen meni, mutta nyt minulla on virallisesti:
Pikku-Tirpan Kennel.
Hieno tunne! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti